Allekirjoittanut tuntee mieltymystä bluesiin missä on jotain hieman
jonkinlaista outoa vinksahdusta ja ronskin raakaa ottetta. Tämä ei
tietenkään MAOL:n joukko-opin sääntöjen mukaisesti tulkittuna
tarkoita kuitenkaan sitä, että mieltymykset perusränttätänttään tai
loistavaan bluesmies, blueskitara ja bluesääni perussettiin olisi
poislaskettuja. Tällä autiolla saarella minne nyt olen ajautunut
levyn valittuani soi näitä asioita mielestäni hyvin yhdistelevä
R.L.Burnside. Hänen loistava levynsä Wish I Was In Heaven
Sitting Down räjäytti tajuntapankin ja keräsi optiot, kun sain sen
käsiini. Jos CD levy voi kulua kuuntelusta, tämä yksilö on puhki
kulutettu.Levyn laaja skaala niin tunnealoissa kuin ristiriitainen ehkä hieman jopa ylituotettu ote ja toisaalta levyn tekohetkellä 73-vuotiaan bluesmiehen Hooker-vaikutteinen kitarointi ja elämää nähnyt ääni saavat aikaan sellaisen sopan mitä minä kauhon lusikan täydellisiä kerta kerran jälkeen mielelläni. Mukaan kun pistetään vielä mausteeksi sämpläyksiä, looppeja ja hiphop scratchiä, mikä ei omaan musiikkimakuun yleensä heti istu, on kyllä aution saaren levykattaus valmis.
Levy lähtee liikkeelle Skip Jamesin biisillä Hard time killing floor ja antaa sellaisen tunnelatauksen kuulijalle heti ensiäänistä, että levyyn jää kiinni. Siitä on vain kuultava seuraava kappale. Se lähtee käyntiin samalla rouhealla kuulaudella mitä oli avausraidassakin, mutta kasvaa siitä eteenpäin karheammaksi luoden hyvää pohjaa kuulla lisää. Miss Maybellen hieman ehkä lastenlaulumainen bluesriffittely kutkuttelee mielihyväkeskusta ja saa hymyn huulille. Tässä biisissä scratchäys tulee voimakkaasti esille – ehkä himpun verran liian voimakkaasti. Siitäkin huolimatta se istuu kappaleeseen hyvin.
Wish I was in heaven sitting down viekin kuulijansa sitten perusasioiden äärelle: blues, mies ja ääni. Muuta ei tarvita. Seuraavat biisit Too many ups and Nothin’ man ovat kuin kaksi kirsikkaa jäätelössä. Too many upsin bassot jyräyttävät kotistereoista mukavasti, kun volumet laittaa alueelle ”pikkasen liian kovalla”. See what my buddy done palaa jälleen takaisin sinne juurelle. Yksinkertainen kitarakomppi ja riffit tempaisevat autiosaarelaisen transsinomaiseen kuuntelumoodiin jalan taputtaessa tahtia ja ihon noustessa riffeistä kananlihalle.
My eyes keep me in trouble alkaa miehen well, well, well -tunnuslausahduksella. Heleä mandoliinin laulatus antaa biisiin hyvän rempseän meiningin ja luo mukaan hieman sävyä toisenlaisesta kansanmusiikkigenrestä. ”Kukapa ei näteistä tytöistä tykkäisi, sehän meinaan nääs on luonnonlaki”, tuumaa mies kappalessaan. Tästä kappaleesta tulee iloiselle mielelle!
Bad luck city rakentuu luupeille ja sampleille ja linkkautuu edelliseen biisiin
sanoituksiensa kautta. R.L. pohtii naisten rakastamisen vaikeutta erityisesti
siinä pisteessä missä mies rakastaa naisia, mutta naiset ei miestä. Tästä
kappaleesta tartuu myös hieman transsimainen olo, mutta ei niin vahvana
kuin See what my byddy done kappaleesta.Chain of fools biisi on mielestäni aikalailla monella areenalla loppuun jumpattu. Tässä versiossa Burnside ja tuotantotiimi saavat vielä tiristettyä kappaleeseen uutta ilmettä ja näkökulmaa. Ehkä istuessani tässä saaren hietikolla ja kuunnellessani tätä kappaletta joudun tuumaamaan, että tämä kappale ei istu levyn muiden kappaleiden profiiliin. Ei sillä, että se olisi huono vaan sillä, että se tuntuu hieman väkisin listalle laitetulta. Ehkä paremmin levyyn sopivaksi coveroitavaksi olisi löytynyt vaikka Hookerin tuotannosta jokin helmi.
R.L’s story tekee levylle täyden kaaren ja sitoo tunnelman takaisin sinne mistä lähdettiin levyn ensimmäisessä kappaleessa. Se tekee mielestäni sen erinomaisesti. R.L:n karu tarina hänen Chigagon aikaisesta elämästään kerrottuna haikean kaikuisan kitarariffittelyn päälle on jotenkin vaikuttava ja siihen jää kiinni. Hard time killing floor henkii vahvasti kappaleessa.
CD version kolme ”täytekappaletta” jätän kommentoimatta, sillä ne eivät
kokonaisuuteen mielestäni kuulu. Kiitän tuottajaa kunnioittavan pitkästä
hiljaisesta tauosta R.L’s storyn ja näiden kappaleiden välillä. Ilman sitä
viimeisen kappaleen tunnelma rikkoutuisi aivan liian aikaisin.Kun katsoo levyn biisinikkareiden nimiä ja kuuntelee biisejä sieltä kyllä erottaa missä kappaleessa on itse mestari arkkitehtinä ja missä sitten uuden polven vesat vaikuttamassa. Minulle tämä levy tekee sen tärkeän tehtävän mikä musiikilla on: luo mielikuvia, tunnelmia ja tunteita. Jahka pääsen täältä autiosaarelta pois, suosittelen tätä levyä kaikille!
Levyn kappaleet 1. Hard Time Killin’ Floor Blues 2. Got Messed Up 3. Miss Maybelle 4. Wish I Was in Heaven Sitting Down 5. Too Many Ups 6. Nothin’ Man 7. See What My Buddy Done 8. My Eyes (Keep Me in Trouble) 9. Bad Luck City 10. Chain of Fools 11. R.L.’s Story 12. Black Mattie 13. Pucker Up Buttercup 14. Laugh To Keep From Cryin’
R.L. Burnside Wikipedia
Youtube: Wish I was in heaven sitting down
Levyn kansikuva: https://www.discogs.com/RL-Burnside-Wish-I-Was-In-Heaven-Sitting-Down/master/145437
Muut kuvat: https://en.wikipedia.org/wiki/R._L._Burnside
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti