JK: Alusta on aina hyvä aloittaa, niin kysytään ensin, että mikä Sinut sai innostumaan musiikin soittamisesta ja tekemisestä alun perin?
JP: The Beatles ja Jimi Hendrix kolahtivat jo varhain. 70-lukujen alkupuolella kuuntelussa olivat vielä kasetit, joita kavereiden kanssa vaihdeltiin. Radio Luxemburgia kuunneltiin Ylen Heikki Harman ja Jake Nymanin ohjelmien rinnalla. Eka levari tuli meille kotiin 70-luvun puolivälissä. Asan stereoyhdistelmän mukana saatiin The Temptationsin 1990 ja Olavi Virran Parhaat. Temppareista lähti varsinainen mustan musan harrastus. Ola oli muuten vaan kova.
Ekan kitarani, ”Lucky Sevenin”, sain 12-vuotiaana ja naapurin mummojen putkiradiot valjastettiin styrkkareiksi. Hurriganesin ja The Beatlesin biisejä yritin sitten tapailla ihan omin päin ja kavereita matkimalla. Sillä tiellä ollaan edelleen.
JK: Viime vuosina on puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä millaisessa muutoksen kourissa musamaailma, tai ehkä tarkemmin sanottuna musabisnes on: cd-levyjen myynti laskee, kuin myös mp3:sten, erilaiset netin ”striimauspalvelut” (Spotify, Google music, Apple music jne.)ovat kovassa kasvussa ja toisaalta lp-levyjen myyntikin on nousussa.
Mitä mieltä itse asiasta olet, ja miten nuo muutokset ovat vaikuttaneet omaan tekemiseesi, vai ovatko lainkaan ?
JP: Fyysisten äänitteiden kaupan alamäki näkyy myös rootsmusiikin suurkuluttajien ostokäyttäytymisessä. Keikoilla levyä menee kuitenkin kaupaksi entiseen malliin. Hyvän äänentoiston arvostajat toki ostavat edelleen cd:n tai vinyylin, kuten itsekin teen.
Itse en kuluta suoratoistopalveluita juuri niiden huonon laadun vuoksi. Kuitenkin striimauspalvelut voivat olla hyödyllinen markkinointiväline artistille. Mahdollisesti ne ovat tulevaisuudessa myös taloudellisesti järkevä työkalu uusia kuulijoita tavoitellessa. Naurettavat tekijänoikeuskorvaukset on luonnollisesti saatava kohtuulliselle tasolle. Musiikintekijöiden on oltava mukana tässäkin kehityksessä. Ansaintalogiikat ovat toki erilaiset mutta ei ne mitään rakettitiedettä ole. Itselleni verkko,- ja somenäkyvyys on itsestään selvä ratkaisu.
JK: Tad Robinson ja Andrew Black laulavat molemmat uudella levylläsi ”Bad Intention” neljä biisiä, ja itse laulat yhden. Oliko sinulla jo biisejä tehdessä tiedossa, kuka tulee laulamaan minkäkin? Ja miten päädyit noiden herrojen kanssa yhteistyötä tekemään?
JP: Laulajien valinta tuli eteen biisien löydettyä lopullisen muotonsa. Tarkoituksenani on aina tehdä paras mahdollinen levytys, siitä syystä pyysin mukaan maailmanluokan laulajat. Molemmat herrat ovat aiemmin keikkailleet järjestämissäni tapahtumissa Rovaniemellä.
Soulahtavia biisejä oli levylle tulossa muutamia, joten kysyin Tadia niihin mukaan. Tad'in laulusoundi sopikin juuri noita lauluja ja lyriikoita tulkitsemaan. Andrew'n aavistuksen rankempi soundi toi tarvittavaa vaihtelua kokonaisuuteen, kuten edelliselläkin "Inner Blues"-cd:llä, jossa hän myös lauloi neljä biisiä. Atlantalainen Andrew on myös bändini vakijäsen keikoilla.
JK: Toivottavasti sekä Tad että Andrew saataisiin taas keikalle Suomeen mahdollisimman pian, onko sinulla asian suhteen suunnitelmia jo tiedossa, esmes levyjulkkarikiertueen muodossa?
JP:Levynjulkkareita juhlittiin Roots'n River Blueseilla Rovaniemellä 1.10. Andrew oli normaaliin tapaan Slim Butler Trion solistina. Ensi kesäksi on jälleen suunnitteilla Suomen kiertue. Toivottavasti kiinnostusta riittää ja keikkaa saadaan myydyksi.
JK: Miten koet levyn ja liven eron? Eli äänitättekö studiossa biisit mahdollisimman pitkälle yhdellä otolla alusta loppuun, ja taas toisaalta, miten lähellä studiossa tallennettuja versioita lauluista
haluat pitää niistä keikoilla esitettävät versiot? Ja kuinka paljon soitatte uusia biisejä keikoilla ennen kun ne päätyvät levylle?
Uudella levylläsihän on pari livenä levytettyä biisiäkin, ”Mean Trouble” ja ”Jumpin Santa”, ja levyn äänityspaikaksi kerrottu Willa Valamokaan tuskin on ihan perinteinen studio?
JP: Mainitsemasi live-vedot äänitti levyn basisti Hannu Lehtomaa "Moskovassa" eli jo puretun Työväentalon vinttitreeniksellä. Eka ehjä otto ja se oli siinä. Eversti Willamon entisessä hirsihuvilassa äänitettiin kaikki muut raidat. Livenä vedettiin pohjat, jonka jälkeen kitaraliidit ja muut od:t päälle. Tadin laulut, koskettimet ja puhaltimet äänitettiin myöhemmin vähän siellä täällä. Keikoilla biisit vedetään aikalailla levyn sovitusten mukaisesti. Kitarat nousevat pääosaan livetilanteessa koska kiippareita tai puhaltimia ei ainakaan toistaiseksi ole ollut mahdollista käyttää. Valitettavasti aikataulu harvoin mahdollistaa yhtä treenikertaa enempää hiomista. Bändin jäsenet kun ovat hajaantunut kartalla; minä asun Helsingissä, komppi Lapissa ja solisti Amerikassa.
JK: Lauluntekijöiden kanssa keskustellessa kiinnostaa aina kovasti kuulla, millaisia insipiraation ja luovuuden lähteitä/apukeinoja kenelläkin on. Peter Gabriel esimerkiksi kertoi joskus jossain haastattelussa, että kun hänellä on hankaluuksia saada lauluihin sanoituksia aikaan, hän lähtee pitkälle junamatkalle, koska juna on hänelle ympäristö, missä tekstejä alkaa helpommin syntyä. Onko sinulla mitään vastaavia tapoja tai paikkoja, jotka auttavat vaikkapa laulujen
sanoitusten valmiiksi saamisessa?
JP: Molempien Slim Butler-levyjen laulut ovat syntyneet riippumatossa chillaten jossain päin Kaakkois-Aasiaa. Talvehdin mielelläni siellä ja yleensä reissun alussa ostan halpistraton Saigonista tai Bangkokista. Demoilen sitten hissukseen parhaat ideat iPadilla Garagebandiin talteen. Luppoaikaa kun on niin ehtii paneutua teksteihinkin kunnolla. Tekstien aiheet muokkautuvat biisistä hönkivän tunnelman inspiroimana. Minun tapauksessa teksti syntyy aina viimeisenä.
JK: Millaista musiikkia nykyään itse kuuntelet eniten?
JP: Ihan laidasta laitaan. Ikisuosikit The Beatles, Hendrix, Rory Gallagher, Little Feat, Muddy Waters, Howlin' Wolf, Steely Dan jne. pyörivät vinyylillä edelleen ja usein. Muuten kuunteluun päätyy vanha ja uusi blues, jazz, soul, funk, reggae ja muut karibian rytmit. Teinivuodet 70-luvulla eläneenä musiikkimieltymykset löytyvät pääsääntöisesti tuolta vuosikymmeneltä. Uudella "Bad Intention" levyllä itse asiassa soivat nuo kaikki vaikutteet jos tarkkaan kuuntelee.
JK: Innokkaana kitaransoiton harrastajana pitää toki udella soittokamoistakin, eli millaisia kitaroita, vahvistimia ja efektipedaaleita käytät?
JP: Pääkitarana käytän MikkiHousen Hakalan Ramin kasaamaa palastratoa. Japsikaula vaahteraotelaudalla, tukevalla kaulaprofiililla (isot kädet) ja tuntematon hienosti resonoiva body, Ramin käsinkäämimät mikit ja perusrautaa konepellin alla. Akustiseen meininkiin käytän reilun tonnin hintaista Martin OM-15:ta.
Vahvistinguru Harri Raudaskoski rakensi minulle aikoinaan "parhaan ikinä", 30-wattisen combon, TubeShotsin, joka mielestäni pieksää kaupoissa tarjolla olevat. Lainakamoilla vedettäessä suosin Vibroluxia, Blues Junioria tai Deluxea. Pedaaleja on käytössä minimaalisesti. Roger Mayerin Voodoo Bluesista boostia ja rouheutta sekä kaiku jostain purkista ellei styrkkarissa ole valmiina. Bossin viritin kulkee aina mukana. Levytyshommissa saatan maustaa keitosta wahilla ja tremololla.
Vintagekamoista hössöttäminen menee minulta ohi täysin. Mojo löytyy kourista, jos sitä on. On hyvä muistaa että esim. Wind Cries Marya levyttäessä Hendrixin strato oli vasta vuoden vanha yksilö. Soittimen ikä ei siis välttämättä merkitse parempaa tonea. Uskaltaisin jopa väittää nykyisten soitinrakentajien tietotaidon olevan paremmalla tasolla kuin ennen.
Blues-Finland.comin arvostelu uudesta levystä:
http://www.blues-finland.com/articles/slim_butler_bad_intention_jarmo_puhakka.html
Teksti Jari Kukkonen, j.t.kukkonen@gmail.com
Slim Butlerin kotisivut: http://www.slimbutler.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti